Asiaa on puitu paljon vuosien varrella ehkäpä jo kliseeksi asti, mutta tilastollisesti tai sisällöllisesti tilanne ei tunnu muuttuvan. Suomalaisten yritysten johtoryhmässä istuu usein muut yrityksen kantavat elimet (kuten myynti, HR, lakiasiat, talous, tuotanto, viestintä, kehitys), mutta ei ICT. Tietohallintojohtaja (tai vastaava korkein tietohallintopäättäjä) on johtoryhmässä vain noin 35% yrityksistä. Miksi? Yksi perustelu on nähdäksemme, että ICT koetaan pakollisena kulueränä ja CIO on tekniikan ylläpitäjä, jonka täytyy pystyä kaikkeen mahdollisimman pienin investoinnein. ICT:n tuomaan hyötyyn ja CIO:n liiketoimintaälyyn ei uskota riittävästi. Tämä näkyy myös roolikohtaisessa ansiotasossa verrattuna vaikkapa talousjohtajaan. CIO usein myös vastaa organisaatiossa talousjohtajalle, joka myös kielii siitä, että ICT:tä ohjataan rahan (kulujen) näkökulmasta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Yhdysvalloissa 79% tietohallintojohtajista kuuluu johtoryhmään, mutta maailmanlaajuisesti keskiarvo on vain 17%.
Tietohallintojohdon ja ICT:n tärkeyttä nykyajan yrityksissä ei täysin ymmärretä. Kokeillaanpa poistaa ICT-palvelut edes päiväksi. Ydinliiketoiminnan tappioksi ehtii kertyä mittava summa, koska kukaan ei voi tehdä mitään. Viestintä kärsii, toiminnanohjaus, logistiikka, raportointi, tilaus- ja tuotantojärjestelmät eivät toimi. Myöskään toimistosi sähkölukot eivät enää aukea, koska kulunvalvonta on poissa pelistä. Henkilöstö viettää väkisinkin vapaapäivää ja tuotantolaitokset seisovat.
Olettaen, että CIO on tehtäväänsä oikea henkilö, hänen läsnäolonsa johtoryhmässä on helpoimpia ja tehokkaimpia tapoja aidosti linjata ICT:n hyötyjä liiketoimintatarpeen kanssa.
CIO:n vastuu on suurempi kuin mistä hän tunnustusta saa, koska varsinaisille liiketoimintapäättäjille ICT-toimialan tuntemus on vähäistä. Siksi arvoa ei osata mitata, eikä nähdä. Muuten kuin rahan kautta. Yrityksen ICT pitäisi nähdä samalla tavoin toimialana kuin muutkin. CIO:n kuuluisi olla vaikuttamassa ja saamassa ensikäden tietoa liiketoiminnan ja yrityksen muiden toimialojen suunnitelmista. Tällöin vuorovaikutus olisi tosiaikaista ja ICT:n sovittaminen liiketoiminnan vaatimuksiin onnistuisi. Välitön viesti, välitön palaute.
Täytyy myös muistaa, että CIO ei ole ainoastaan yrityksen linjaaman strategian toteuttaja. Liiketoimintainnovaatiot ja voittavan strategian osat voivat hyvinkin tulla tietohallinnon suunnalta. Tähän osaava CIO pyrkiikin.
ICT:n parempi strategiatason integraatio ydinbisneksen kanssa kasvattaisi Suomeen entistäkin parempia tietohallintojohtajia. Johtajia, joilla olisi ymmärrys ICT:stä, taloudesta ja liiketoiminnasta. Muissakin rooleissa on tapahtunut muutoksia ja esimerkiksi CFO on saanut talousvastuunsa lisäksi mahdollisuuden kasvaa ja ottaa suurtakin vastuuta myös liiketoiminnasta. HR-osaamiseen on tullut nykypäivän uusia vaatimuksia, kuten teknologian ymmärrys ja painottuminen organisaation kustannustehokkuuteen. CIO:lta vaaditaan, mutta ei anneta oikeita edellytyksiä. Viimekädessä henkilöstön työnteon edellytyksistä vastuullinen on toimitusjohtaja, jonka pitäisi pystyä näkemään hyödyt ja potentiaali pelkän kustannuksen sijaan.
Elämme kautta, jossa pitäisi tapahtua siirtyminen ATK-päällikkyydestä liiketoimintatarpeet ymmärtävään tietohallintojohtamiseen. Vuosia Suomessa on kuitenkin oltu lähes paikoillaan. Meillä on toki kasvanut osaava joukko tietohallintojohtajia, mutta organisaatiorakenteet ja arvostus eivät ole kehittyneet mukana. Mentäisiinkö eteenpäin?
